Blogi

Tärkeää:

ystävällinen vastaanotto, selkeys ja läpinäkyvyys toimintatavoissa, toiveiden kuuleminen ja huomiointi, puhtaat välineet puhtaassa ympäristössä, kannustava ja positiivinen puhe, selkeys ja johdonmukaisuus opeissa, yksilöllisen oppimisen kunnioittaminen ja kiltit hevoset

Opetussisältö:

Suunnitelmallinen, kehitettävä

Hevonen: mikä ja millainen, oikea istunta, ratsastusmekaniikka ja teoria, periaatteet joita noudattamalla saadaan hyvä suhde hevoseen, välineiden hallinta, maastakäsin työkalupakki mikä edesauttaa selässä työskentelyä, luottamusharjoituksia, perushallintaharjoituksia ratsain, istuntaharjoituksia, rentoa maastoilua, temppuratoja, esteitä, ongelmien ratkontaa, kertausta

kannustimet, palkkiot, arviointi

Näiden ohella ratkaisukeskeisin ottein itseluottamuksen kasvattamista ja eteenpäin vievää asennetta haasteiden kohtaamiseen.

Yleistä hyvää ja kivaa mitä hevoset antavat, esim lämmin syli, aina mahdollisuus aloittaa alusta ja kiireettömyys.

Lapsi – leiki sen kanssa

Omistaja – vakuuta se

Naapuri – pidä sen ympäristö puhtaana

Kengittäjä – vuole se hyvin

Ratsastustuntilainen – kohtele sitä niin, että se toimii mahdollisimman hyvin ratsuna

Hevoskaveri – ole lähellä ja rahnuta, jos peto hyökkää ole syötti

Nainen – katso hellästi ja silitä

Mies – lopeta analysointi ja tee pelkäämättä virheitä

Varustemyyjä – osta vaaleanpunainen satula

Ekotekokannattaja – syötä luomu porkkana

.. köyhä, rikas, tunteellinen, fiksu, luova, hajamielinen, leikkisä, humoristinen, utelias, vieraskielinen, kuuro, kädetön..

Olet ehkä joskus ollut jonkin ongelman kanssa umpikujassa, jossa tuntuu olevan vain kaksi pahaa ja kumpikaan ei ole sinun juttusi.

Kannattaa muistaa, että kun tsuumaat tarpeeksi etäältä on vaihtoehtoja aina paljon enemmän.

Ja toinen juttu on se, että uusi ja outo tuntuu aina ensin epäilyttävältä, koska vanha, tuttu ja turvallinen, vetää varjopuolista huolimatta puoleensa.

Kuitenkin jo tuon muistaminen ja tiedostaminen auttaa. Opettele uutta sitä mukaa, kun valmiutesi kasvaa ja joku päivä huomaat olevasi rohkeasti keskellä uutta ja nauttivasi oppimisesta keskeneräisyydestä huolimatta.

Oppimiseniloa sinulle, ystävä hyvä ❤

Ehkä ensin haluat tietää mihin verrata, että mielessä ei kummittele “erilaista kuin mikä..”.

Perinteinen ratsastus lienee se missä hevonen haetaan ratsastettavaksi. Varusteet ylle (lue: vähintäänkin kuolaimet, ehkä myös runkosatula, rintaremmi, turparemmi, jalkasuojat, ja mitä lie). Sitten kaartoon kentän keskelle. Vasemmalta kyljeltä selkään hetken jalustimella roikkuen. Alku pitkin ohjin, sitten ohjat tuntumalle, ravia, erilaisia ratsastusradan teitä, välikäynti, laukkaa, lisää ravia, loppukäynti pitkin ohjin. Suurta vaihtelua on kun käydään maastossa tai hypitään esteitä.

Alusta asti voi toimia toisinkin. Niin paljon ensin yhteistyötä maastakäsin, että luotetaan mennä ratsaille vaikka yhdellä ohjalla, vaikka salamatkustaen (hevonen saa päättää suunnan), vaikka mitä tapahtuisi ympärillä.

Kun sinne ratsaille sitten mennään, käytetään koroketta aina, kun se on mahdollista niin hevonen säästyy epämukavuudelta.

Aloitetaan ratsastus näyttämällä, että selkääntulo on kiva juttu. Siellä voi rapsutella. Sieltä voi tulla alas kerran, jos toisenkin. Sinne ei ole pakko mennä jäädäkseen kunnes tunti on kulunut.

Ratsailla voidaan käydä käskyttämisen sijaan keskustelua ja joskus jopa kyselyä tyyliin “mitä tästä tykkäsit?”, “Ai, et tykkää.. noh, ei se mitään”.

Ohjien käytössä voidaan opetella tyyli, jossa vain 20% ratsastusajasta käytetään aktiivisesti ohjaa, loppu 80% ajasta pyritään antamaan löysää jotta hevosen ei tarvitse kokea olevansa tiukasti kiinni ja välissä. Etsitään ajatus, että tehdään yhteistä matkaa.

Kaikkiin apuihin otetaan mukaan logiikka, jotain tuttua ja turvallista, aikaa reagoida, mahdollisuus tehdä mahdollisimman pienellä ja kunnollinen palkkio.

Kun asiat sujuvat, ei jäädä toistamaan tekemisen ilosta, kunnes hevonen kyllästyy vaan maltetaan palata neutraaliin tilaan, jossa osataan vain olla, tuntea kiitollisuus ja nöyryys.

Uskalletaan olla rehellisiä, silloinkin, kun pelottaa, hävettää, tuntuu riittämättömältä, turhauttaa, ihmetyttää jne Sallitaan koko tunteiden kirjo ja inhimillisyys.

Hevosen vuoksi tehdään parhaamme, niin nekin tekevät meidän eteen. Ne eivät anna asioita ilmaiseksi, mutta kun niiden kanssa onnistuu, se on erittäin palkitsevaa.

Hevonen ei alkujaan ole syntynyt sisälle, ei kengät jalassa eikä ihminen selässään. Tätä luonnollisuutta haluan hevosille kunnioittaa.

Hevoseni elävät laumassa, koska tiedän miten stressaavaa hevoselle voi olla joutua eroon lajitovereistaan. Pahimmillaan se ei meinaa uskaltaa edes nukkua ilman kaveria, joka vahtii pedoilta.

On ihmisiä, jotka pitävät hevosta yksin ja sanovat, että kyllä se nukkuu. Niin, ehkä se ei voi muuta. Välttäähän moni myös myrkyllisiä ja haitallisia ruokiakin, mutta nälkäinen ei sitä välttämättä tee.

Luonnossa hevoset syövät suuren osan vuorokaudesta. Niiden ruoansulatus toimii parhaiten, kun ruokaa saa vähän monta kertaa päivässä. Tämänkin haluan parhaani mukaan tarjota laumalleni.

En ole näitä ajatuksia vienyt niin pitkälle, että koskaan en voisi viedä yksittäistä hevosta muista etäämmäs tai en voisi ratsastaa. Hevoselle voi tulla tarpeen, jos ei muuten niin vaikka eläinlääkärin toimesta osata olla yksin, jotta sitä voidaan hoitaa.

Ratsastukseen totuttaessa kuitenkin osoitan, että huomioin hevosen tunteen, jos ihminen selässä tai ylipäätään ilmatilassa epäilyttää.

Onnellinen lauma.. mistä sen tunnistaa. Itse ainakin ajattelen, että kun hevoseni uskaltavat rennosti maata röhnöttää, vaikka ympärillä on ihmisiä, liikennettä ja ajoittain hälinääkin, tilanne on aika hyvä. Kun vielä lauman yksilöt useimmiten tulevat uteliaina ja innolla seuraani, vaikka menen ilman herkkuja, kertoo sekin hyvää.

Laumani yksilöt hoitavat myös toinen toistaan, ne rapsuttavat kutinakohtia ja kyhnäilevät lähekkäin. Mahat toimii ja ruoat maistuu. Hevosten elämä on varsin yksinkertaista silloin, kun me ihmiset emme siitä tee haastavaa.

Koetan usein oppia hevosilta sitä rentoutta, läsnäoloa, yksinkertaisuutta, luonnollisuutta, herkkyyttä, voimaa, lämpöä, pehmeyttä .. niissä on niin paljon hienoja ominaisuuksia.

Siinä missä itse hämmästelen ja ihastelen näitä hienouksia, osa ihmisistä on vieraantunut luonnosta ja he herkästi huolestuvat pihattohevosia kohdatessaan.

Meillä on käynyt niin, että on luultu, että hevoset ovat vailla suojaa, eikä ole vaivauduttu paikan päällä kysymään ja tutustumaan tiloihin. On myös luultu hevosia jopa kuolleeksi, vaikka ovat vaan nukkuneet luottavaisesti.

Toivonkin, että mahdollisimman moni uskaltaa rohkeasti puhumaan ja tutustumaan. Näin säästyy turhilta huolilta. Usein kuitenkin kyse on siitä, että ei tunneta hevosen tarpeita ja ominaisuuksia, esim kylmänsietoa.

Yhtä ainoaa oikeaa ei ole, hoitaa voi varmasti hyvin enemmän kuin yhdellä tavalla. Erilaisuus on kaunista.

Jo ennen kuin aloitetaan varsinainen koulutus esim.käsittelyyn, ratsastukseen, ajoon tms, on asioita mitä on hyvä tehdä on sitten kyse varsasta tai jo vanhemmasta hevosesta.

Ihan ensiksi suositan viettämään hevosen kanssa laatuaikaa ilman minkäänlaista vaatimusta.

Toiseksi on hyvä olla hevosen lähellä ilman, että mennään heti koskemaan. Pidetään vain huoli omasta tilasta eli hevonen ei saa pyytämättä tunkea iholle asti.

Kolmanneksi voisi silitellä hevosen kauttaaltaan läpi. Jos hevonen on kosketukselle arka, tämän voi jakaa moneen pienempään askeleeseen.

Näillä jo rakentuu hyvä luottamuspohja ihmisen ja hevosen suhteelle.

Olen Iina Puskala (e.Honkanen, om.Lipponen)

Syntynyt -75, Turussa. Siellä vartuin uusioperhe lapsena, kunnes 16-17v iässä aloitin oman itsellisen elämän. Synnytin viisi lasta ja hankin pari hevosta. Monenlaista kohelsimme.

2008-2010 ihanteeni kallistuivat siihen suuntaan, että halusin oppia vapaustyöskentelyä ja lauman hallintaa. Alkaen 2011 aloin myös opetella vuolemista. Seuraava kehittymisen etappini oli tuoda mukaan terapiaa, kun opiskelin ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa, johon valmistuin 2017. Tällä jaksolla syntyi myös kuudes lapseni ja jakso päättyi 2011 avioeroon, laumani kutistumiseen, tilanteeseen missä aloitin lähihoitajan työt ja selviytymismoodin.

Viimeisin kehityshaasteeni, joka on yhä meneillään on tekijäakatemia, bisneskoulu aiheet ja sen myötä ajatus kiteyttää ja tehostaa yritykseni toimintaa. Toivon voivani monipuolistaa opetusta verkko-opetuksen avulla. Toivon myös voivani tehdä terapiaa niin livenä kuin skypellä. Erilaiset yhteistyöhankkeetkin kiinnostavat.

Kaiken matkaa kehittymispolullani haasteeni on ollut hioa ja / tai haudutella tekemisiäni liian kauan, jolloin tulee liikaa rönsyjä, intohuippu ehtii laantua ja vuorovaikutusta ei synny riittävästi. Tahdon kuulla mitä asiakkaani haluavat. Arvostan rohkeutta puhua suoraan.

Keneksi haluan. Naiseksi, joka ilolla, armoilla ja kiitollisuudella vanhenee niin, että ikääntymistä ei juuri huomaa muusta kuin viisaudesta. Naiseksi, joka on sinut itsensä ja muiden kanssa. Naiseksi, johon luotetaan ja jonka seurassa viihdytään.

Vuorovaikutus on ehkä se kultahippunen, joka kaikesta intohimostani nousee, jos vain yhden ja ainoan sanan saisi sanoa. Se pitää sisällään mm. ihmiset, hevoset, kehomielen, hengittävän läsnäolon, luonnon, keskeneräisyyden, armon ja oppimisen, sisäisen puheen ja… hiljaisuuden, herkän tai paljon puhuvan.

Vuoro on nyt sinulla. Kerro kuka olet ja keneksi haluat.

Kaipaat varmaan joskus vaihtelua, toisinaan taas haluat haastetta. Ehkä joinakin päivinä tekee vaan mieli hassutella.

Tässä vinkkejä erilaisiin tallipäiviin.

1. Jos olet oikeakätinen, tee kaikki vasemmalla kädellä.
2. Jos yleensä liikut rauhassa, pompi, ota spurtteja, kulje eri reittejä.
3. Jos olet tavallisesti se spurttailija, maleksi, pysähdy, tutki tarkkaan mitä kaikkea reitin varrella on ja laske vaikka askelia, astele vain jalanmitta kerrassaan.
4. Mieti kaikki tekemisesi sen mukaan mitä arvelet hevosen haluavan, anna sen kertoa mitä se tahtoo. Jos sinulla ei ole hevosta, voit hevosen sijsan asettaa jonkun läheisesti.
5. Tee kolme hyvää tekoa. Kiitä, kehu ja kannusta kaveria. Siisti ympäristöä.
6. Tee hevoselle herkku yllätys: näkkäri-porkkanaviipaleet-näkkäri-omenasiivut-näkkäri kerros”kakku”
7. Katso hevostasi entistä tarkemmin, onko siinä jokin kohta mitä et ole aiemmin huomannut.
8. Hengitä lempeydellä ajatellen, että hengität terveyttä ja hyvää oloa sisään niin, että kaikki turha lähtee ulos hengityksellä, koska olet yhä enemmän täynnä hyvää ja se on kaikki mitä sinuun mahtuu.
9. Keskity aistimaan mitä hevosesi haluaisi sanoa sinulle, jos se osaisi puhua.
10. Keksi tähän yksi kohta itse lisää. Voit kertoa sen muillekin kommenttikentässä. Kiitos ❤

Oletko ostamassa hevosta tai mietitkö missä taitovaiheessa olet sen hevosen kanssa, jonka parissa työskentelet? Ehkä olet tottunut kuvaamaan taitoja vain ratsastajien kouluratsastusohjelmien mukaan, esim helppo c-taso.

Itse tykkään ajatella käytännön läheisemmin ja niin, että testi sopii kaikille. Asetan kysymyksiä, jotka ovat merkitseviä niin vasta-alkajille kuin edistyneille.

Vasta-alkaja voi edellä kerrottavia taitoja arvioida niin, että saako ylipäätään lainkaan tehtyä ja pyrkiä oppimaan jokaisen. Taitavampi taas voi miettiä vaikka asteikolla 1 vähän – 5 paljon, miten hyvin taidot sujuvatkaan. Jos olet jo erinomainen ja kaikki sujuu tasolla 5, voit soveltaa ja jalostaa miettien miten voisit tehdä vielä pienemmin, nopeammin, hienommin jne

Ja mitä ne taidot sitten ovat.. mietit. Tärkein on uskallus. Uskaltaako hevonen tulla luoksesi, uskaltaako se kanssasi minne vaan, uskaltaako se ilman sinua, uskaltaako se myös jäädä vaikeisiin paikkoihin ?

Kun alat pyytää hevoselta jotain, odottaako se ohjettasi, malttaako odottaa ilman säheltämistä, sekin on tärkeä taito. Odottaako hevonen vielä sittenkin, jos vain olet tekemättä mitään kivaa tai keskittymistä vaativaa. Odottaako se innoissaan, puolittain vai edes jotenkin.

Liikkeelle lähtö vaatii toimivaa kaasua. Jos kaasu ei toimi, liike ei ala eikä säily, eikä pysy energisenä, fyysisesti hyvänä. Sekin tarvitaan.

Jarru on yhtä tärkeä kuin kaasu, se on avain edellä mainittuun odottamiseen. Jarru auttaa säätelemään liikettä, kun taito kehittyy niin, että ei vaan saada liikkeelle ja pysähdyksiin vaan aletaan löytää eri vaihteita. Jos jarru toimii tosi hyvin, hevonen myös seisoo paikallaan pyydettäessä paljon helpommin.

Käännös tulee hallita niin vasemmalle kuin oikealle. Taidon karttuessa saat tarkkuutta käännöksiin, voit kääntää esim. paikalta, voltilta tai laidalta toiselle ilman, että rintamasuunta vaihtuu.

Kaikkiin edellisiin, mutta myös moneen muuhun löytyy onnistumisia, kun hevonen vastaa paineesta pois päin, eli myötää paineelle. Tämä tarkoittaa, että jos otat vaikka talutusköyden tiukalle ja odotat, hevonen siirtää päätään tai jalkojaan niin, että naru löystyy.

Näistä jo muodostuu ihan hyvä perusta, joita soveltamalla saa aikaan vaikka mitä. Mikäli käytät namipalkkoja, suositan vielä lisäämään luopumisen, jotta palkkaaminen on turvallista. Tämä toteutuu, kun palkan saa vasta, kun hevonen kääntää pään edes vähän pois päin.

Nämä ovat peräisin Linda ja Pat Parellin opeista, Yhdysvalloista. Itse käytän näitä paljon. Esitän jokaisen tässä lyhyesti. Näitä voi harjoitella Hippiinan maastakäsittely tunneilla tai 5e hintaisen videoklipin ostamalla/peli.

1. Ystävyyspeli on sitä, kun siedätät hevosen olemaan sinut kaikkien käyttämiesi välineiden kanssa. Se on myös sitä, että vietät riittävästi ihan vaan laatuaikaa hevosen kanssa ilman jatkuvia vaatimuksia.
2. Jojopeli, siinä pyydät hevosen vuoroin peruuttamaan ja luokse. Vähän kuin jojo menee ylös alas, hevonen menee ees ja taa. Näin varmistat, että hevosella toimii sekä kaasu, että jarru. Voit pyytää staattisella (suora kosketus) tai rytmisellä paineella (esim narun heilutus).
3. Piikkisikapeli toteutuu, kun väistätät hevosen etu- tai takaosaa vasemmalle tai oikealle. Tämä, kuten muutkin pyynnöt, kannattaa esittää neljässä painevaiheessa. Tällöin hevonen saa aina mahdollisuuden vastata pienellä pyynnöllä. Jos se ei vastaa, paine kasvaa ja jatkuu, kunnes haluttu vastaus saadaan.
4. Ajopeli on sitä, kun ohjaat hevosen kulkua ajolinjan (säkä) takaa. Tämä voi tapahtua yhdellä tai kahdella ohjalla tai vapaana. Harjoitus kasvattaa hevosen luottamusta kulkea ilman ihmisen johdatusta, mikä on tärkeää etenkin kärry- tai ratsupuuhissa.
5. Ympyräpeli voi äkkiseltään muistuttaa juoksuttamista. Siinä ei kuitenkaan ole välttämättä pyörittävä hevosen mukana. Se on hyvä tilaisuus tsekata millä mielellä ja vireystasolla hevonen on. Siinä voi harjoitella lähettämistä, suunnan pitämistä, liikkeellä pysymistä, suunnan vaihtokv, pysäyttämistä, etäisyyden pitämistä ym.
6. Sivuttaispeli on pohkeenväistön esiaste. Kun etu- ja takaosan väistö sujuu, voi nämä yhdistää. Sivuttaispeli on helpoin ensin aidan tai seinän edessä, hiljalleen voi edetä maapuomin eteen ja sitten maahan piirrettyyn tai kuvitteelliseen viivaan. Taito on hyödyllinen esim maastoratsua tien sivuun ohjatessa.
7. Puristuspeli on kyseessä, kun lähetät hevosen esteelle, traileriin, kapeille kujille, vesilätäkön yli, jostain yli tai muutoin haastavaan paikkaan mikä on hevoselle luonnostaan pelottava tai epämiellyttävä.

Näiden lisäksi harjoittelemme eri teemojen mukaan, esim luottamustyylillä, aktivointi tehtävin, turvallisuushakuisesti, seikkaillen tai rentoutuen, asiakkaiden toiveita kuunnellen.

Tervetuloa kokeilemaan. Varaa oma tuntisi, p.0400-802322/ viesti.

Haluat ehkä ratsastaa laukaten kohti auringonlaskua.. haluat tehdä laukanvaihdot, avot ja sulut, koota hevosen ja tehdä jotain näyttävää.

Ehkä maastakäsittely kuulostaa lattealta.. vähän talutella hevosta .. mitä siinä nyt muka on..

Maastakäsin työskentely hevosen kanssa voi syventää suhdetta huimasti. Se voi tehdä yhteistyöstä monin verroin turvallisempaa.

Kuvittele, että kun menet hevosen luokse, se laukkaa luoksesi. Halailette hetken. Hevonen seuraa sinua vapaana. Annat sen tehdä osan päätöksistä, esim menettekö tarhasta pois vai keksittekö siellä jotain kivaa.

Säästät vaativan otteen sille päivälle, kun on kiire ja on saatava homma tehtyä siten kuin haluat. Varmaa on, että kukaan ei halua totella loputtomassa vaatimuksien tulevassa.

Kun teette yhteistyötä, ihan oikeasti, saat tuntea, että sinulla on ystävä isolla yyllä ja kultaisella sydämellä.

Hevonen antaa uteliaisuutta, läsnäoloa, herkkyyttä, hyväksyntää, suoruutta ja monia muita tarvitsemiasi ominaisuuksia väsymättä.

Maastakäsin et siis vain hio hallintaa, vaan luot hyvän pohjan muulle toiminnalle, saat luottamusta ja näet enemmän, koska olet vapaa liikkumaan eri positioihin.

Maastakäsin olet tasa-arvoisempi hevosen kanssa. Saat mahdollisuuden näyttää, että arvostat hevosta muutenkin kuin käyttövälineenä.

Maastatyöskennellen voit tehdä hyvin monipuolisesti niin kivaa kuin hyödyllistä, esim. luottamusharjoituksia, taluttamisia, seikkailuja, kaavoja, pelejä ja leikkiä, siedättämistä, aktivointia jne.

Maasta se pienikin ponnistaa, joten ei muuta kuin pienin askelin kohti kivoja hetkiä yhdessä hevosen kanssa. Tsemppiä yhteisiin hetkiinne ❤

Iina